16.2.2021

Ahlströmien aika on päättymässä Kauttualla – miten se tulee näkymään?

Antti Ahlström osti vuonna 1873 tuolloin jo lähes 200-vuotiaan Kauttuan ruukin. Ahlströmin rytmissä Kauttua ehti elää lähes 150 vuotta. Nyt Ahlströmin aika alkaa kuitenkin olla päätöksessä. Ensin yhtiö väistyi pala palata Kauttuan teollisesta tuotannosta ja nyt on loppusuoralla myös vuosikymmeniä jatkunut Ruukinpuiston rakennusten myynti.

Rakennustutkija Liisa Nummelin talvisessa maisemassa Kyöpelin edustalla.
Artikkelin kirjoittaja Liisa Nummelin on työskennellyt rakennustutkijana Satakunnan Museossa vuodesta 1990. Satakunnan Museo hoitaa alu-eellisena vastuumuseona kulttuuriympäristön viranomaistehtäviä Satakunnassa.
Satakunnan taidetoimikunta palkitsi viime marraskuussa Liisa Nummelinin hänen pitkästä urastaan rakennustaiteen suojelijana
Kuva: Erkki Salomaa



Viimeiseksi Ahlström on luopunut alueen ydinkohteista Sepäntien taloista, Porrastalosta, Tallinmäen kokonaisuudesta, ja valmisteilla on kauppa myös Klubista, Villa Ahlströmistä ja Villa Aallosta.
Suuren muutoksen vaikutukset näkyvät vasta ajan kanssa, mutta niitä tulee varmasti olemaan Euralle, Kauttualle ja kauttualaisille. Ja onhan muutoksiin yritetty varautua.

Kauttua on Satakunnan mitassa ainutlaatuinen paikka. Se on yksi maakunnan hienoimmista ja monipuolisimmista kulttuuriympäristöistä. Asiaa on kautta vuosien Euran kunnassakin ymmärretty – vaihtelevassa määrin.

Aina on ollut niitä virkamiehiä ja päättäjiä, jotka ovat huolehtineet ruukinalueesta erilaisissa taitekohdissa: neuvotelleet ravintola- ja kahvi-latoimintojen jatkumisesta, etsineet sopivia ostajia, kun merkittäviä rakennuksia on myyty, olleet järjestämässä ympäristöön sopivaa toimintaa ja tapahtumia sekä toteuttaneet lukemattomia kehittämishankkeita vaihtelevien yhteistyökumppaneiden kanssa.
He ovat huolehtineet Ahlströmin ohella siitä, että ruukinalue pysyy kunnossa – vaikka rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ’vähältä piti’ -tilanteitakin on riittänyt ja monen keskeisen rakennuksen säilyminen on ollut hiuskarvan varassa.

Liisa Nummelin:

Euran kunnassa on aina ollut niitä, jotka ovat ymmärtäneet ruukin ympäristön merkityksen

Ahlström aloitti suuresta asuntomassastaan luopumisen Kauttuan teollisen miljöön ulkokehältä. Omakotialueen taloja ryhdyttiin myymään jo 1970-luvulla. 1980-luvulla vuorossa olivat Mikolanmäki, Sähkötalot, Varkaudenmäki ja kerrostalot.
1980-luvun suuressa myyntivaiheessa Ahlström teetti kaukonäköisesti asuinalueilleen myös rakennuskaavan (myöhemmin asemakaava), jossa suojeltiin käytännössä kaikki muut rakennukset, paitsi pari vuosikymmentä aiemmin valmistuneet kerrostalot. Tuolloin rakennussuojelu oli vielä uusi asia – etenkin maalaiskunnissa. Suojelukaava, vaikka varsin yleispiirteisenäkin, on osaltaan luonut Kauttualle tietoisuutta alueen arvoista ja tarjonnut viranomaisille välineet alueen erityisyyden vaalimiseen.
Alueen kaavoituksen täydensi ja ajanmukaisti tehdasalueille ulottunut ja Euran kunnan teettämä Kauttuan asemakaava, joka tuli voimaan vuonna 2006.

Kauttuan asemakaavaa varten täydennettiin aiemmin tehtyä rakennusinventointia, laadittiin rakentamistapaohjeita ja tarkennettiin kaavamääräyksiä. Kaavojen pohjalta täydennys- ja korjausrakentamista sekä arvokkaan ympäristön hoitoa voidaan ohjata ja huolehtia yhtenäisyyden säilymisestä, vaikka omistajia nyt onkin paljon.Ruukinpuiston idea luotiin Kauttua-projektissa

Samaan aikaan kuin yhtiön asuntomassasta oltiin luopumassa, alkoi myös Sepäntien ympäristö hiljentyä. Tilanteeseen puututtiin Euran kunnan ja Ahlströmin voimin vuosina 1988-89 toteutetussa Kauttua-projektissa.

Projektin tavoitteena oli kehittää ruukinaluetta kulttuuri- ja matkailukohteena sekä luoda alueelle koulutus- ja tutkimusyksikkö, Pyhäjärvi-instituutti.
Kauttua-projekti pureutui ensimmäisen kerran teollisuusympäristöön kokonaisuutena ja loi Ruukinpuiston käsitteen.

Tänä päivänä Pyhäjärvi-instituutti on toiminut entisessä tehtaanjohtajan asunnossa jo reilut 30 vuotta ja työllistää 18 ympäristöalan asiantuntijaa.

Tulin itse vastavalmistuneena maisterina töihin Kauttua-projektiin tekemään rakennusinventointia ja osallistumaan rakennusten uudelleenkäytön pohdintoihin.
Monenlaista saatettiin alkuun projektissa ja luotiin myös perustaa asioille, jotka ovat toteutuneet vasta myöhemmin.

Ruukinpuiston talojen uusilla omistajilla ja Euran kunnalla on ollut tilaisuus harjoitella elämää ilman Ahlströmiä vuosikymmeniä kestäneen rakennusten myyntiprojektin aikana.
Ahlström myös teki ennen myyntiä monissa keskeisissä rakennuksissa mittavia välttämättömyyskorjauksia. Vesikatteita on uusittu ja seiniä on maalattu. Joissakin kohteissa on tehty enemmänkin.

Punainen tupa Ruukinpuistossa Kaksi miestä keskustelemassa talon edustalla. Väinölän uusi omistaja Taito Vesamäki ja Satakunnan Museon rakennuskonservaattori Kalle Virtanen keskustelevat käynnissä olevasta Väinölän korjauksesta kesällä 2018.
Kuva Liisa Nummelin
Väinölän uusi omistaja Taito Vesamäki ja Satakunnan Museon rakennuskonservaattori Kalle Virtanen keskustelevat käynnissä olevasta Väinölän korjauksesta kesällä 2018.
Kuva Liisa Nummelin

Vuosien mittaan rakennuksille on löytynyt hyviä ja ruukinalueen pitkää perinnettä arvostavia uusia omistajia. Moni sellainen rakennus, jonka tulevaisuuteen en enää itsekään oikein uskonut, onkin kunnostettu uuteen kukoistukseen innostuksella ja ammattitaidolla.

Myös Euran kunta on laittanut kortensa kekoon ja ostanut Ruukinpuiston toimintojen kannalta keskeisiä Tallinmäen rakennuksia. Odottaa saamme vielä viimeisimmän ja ehkä kaikkein merkittävimmän kiinteistökaupan tuloksia. Viime kuussa uutisoitiin ’kruunujalokivien’ eli Klubin, Villa Ahlströmin (Pyhäjärvi-instituutin toimipaikka) ja Villa Aallon eli Tipulan myyntiä koskeva esisopimus.
Odotan jännityksellä mitä tulee tapahtumaan. Satakunnan Museo on kulttuuriympäristön asiantuntijana mielellään mukana niissä keskuste-luissa, joita rakennusten ja ympäristön tulevaisuudesta käydään!

Liisa Nummelin

Takaisin listaukseen