Blogi: Vähäkaupunkilaisuudesta elinvoimaa!

Viime kuukausina on keskusteltu siitä, haluavatko suomalaiset muuttaa maalle vai eivät. Yle uutisoi joulukuussa kyselynsä perusteella, että vajaa viidennes vastanneista haluaisi asua suuren kaupungin reunamilla, kolmannes pikkukaupungissa tai taajamassa ja vajaa viidennes maaseudun haja-asutusalueella.
Suuntaa-antavien tulosten perusteella maaseudun haja-asutusalueen suosio oli neljässä vuodessa laskenut hieman ja pikkukaupunkien ja taajamien noussut.

”Korona ei saanut suomalaisia haikailemaan maaseudulle”, uutinen kertoi.

Vaikka suomalaiset eivät haikailisikaan haja-asutusalueelle, yhä useampi kuitenkin löytää itsensä kaupunkia pienemmästä yksiköstä, kylästä tai kylämäisestä asuinalueesta pikkukaupungista, kunnan taajamasta tai niiden liepeiltä.

Niin kävi minullekin. Kun pääkaupunkiseudun lähiluontokohteet alkoivat ruuhkautua, löysin itseni yöllisiltä souteluretkiltä Koskeljärveltä Vaaljoen kyläyhdistykseltä lainatulla soutuveneellä.

Olen kotoisin pienestä kylästä, mutta 20 vuodessa olen onnistunut juurruttamaan itseni asfaltin läpi suureen kaupunkiin. Kaupunkilaiset ystäväni pitävät minua kuitenkin edelleen maalaistyttönä. Se ei täysin pidä paikkansa, sillä maaseudun sijaan miellän kasvaneeni pienessä kylässä, jossa koulu, kirjasto ja palvelut olivat pyörämatkan päässä kotoa.

”Mukavaa, kun siinä joen varressa asuu nykyään nuoria ihmisiä”, minua vanhemman sukupolven kyläläinen sanoi pilates-tunnin jälkeen pikkukyläni kuntosalilla.

Kaupungeissa, pikkukaupungeissa ja lähiöissä asuu ihmisiä, jotka voivat halutessaan määrittää itsensä kaupunkilaisiksi, pikkukaupunkilaisiksi tai vaikkapa lähiöiden kasvateiksi. Taajamalaisuus sen sijaan ei kuvaa asumiseen liittyvää identiteettiä. Kyläläisyys ei myöskään on vakiintunut kuvaamaan sitä. Kuntalainen puolestaan viittaa lähinnä hallinnolliseen asumissuhteeseen.

Kyselyissä toistetaan samoja kysymyksenasetteluita, vaikka tapamme elää ja käsityksemme maailmasta muuttuvat. Tieteellisen tiedon näkökulmasta samana pysyvät kysymykset ovat perusteltuja, vaikka silloin piiloon jääkin kiinnostavia asioita. Jos kysytään, että haluatko muuttaa taajamaan, ihminen voi vastata ”ei”, koska taajama ei luo mielikuvaa unelmien asuinyhteisöstä.

Palasin kotiseudulleni, koska se oli minulle tuttu. Uskoin, että minut otettaisiin vastaan niin, että kokisin olevani merkityksellinen osa kyläyhteisöä – tuntisin osallisuutta.

Niin tapahtuikin: ”Mukavaa, kun siinä joen varressa asuu nykyään nuoria ihmisiä”, minua vanhemman sukupolven kyläläinen sanoi pilates-tunnin jälkeen pikkukyläni kuntosalilla. Tunsin itseni tervetulleeksi ja iloiseksi.

Yksittäiset kunnat ympäri Suomen houkuttelevat nyt ihmisiä mainostamalla mahdollisuuksiaan. On luonnonläheisiä asuinalueita, vaivattomia liikkumisen mahdollisuuksia, yhteisöasumishankkeita, vireitä monikulttuurisia yhteisöjä tai kulttuurihistoriaa ja kukaties tulevaisuudessa myös mummokommuuneja.

Jos tällaiselle elämäntavalle lähiretkeilykohteineen, lounaskahviloineen, lähikirjastoineen sekä myönteisine ilmapiireineen, osallisuutta vaalivine kulttuureineen ja huokeine hintoineen olisi vakiintunut käsite, se saattaisi houkutella nykyistä enemmän turisteja, vakituisia ja vapaa-ajan asukkaita. Se puolestaan voisi elävöittää pienten kuntien elämää ja lisätä niiden elinvoimaa.

Joukkoistin sosiaalisessa mediassa kysymyksen siitä, millä nimellä tällaisia asukkaita ja asumisen tapaa voisi kutsua. Kysymys osoittautui kinkkiseksi. Osa keskusteluun osallistujista harmitteli, että kauppala poistui nimivalikoimasta vuosikymmeniä sitten. Ennen vanhaan käytiin kuulemma myös ”isomman risteyksen tienoilla”.
Suosituimmaksi osoittautui kylä. Kuntien keskustaajamissa asuvat ei kutenkaan miellä asuinaluettaan kyläksi. Pilke silmäkulmassa esitettiin myös ”taajamaalaista” ja melkeinkaupunkilaista. Oma suosikkini länsisuomalaisessa hengessä oli vähäkaupunkilaisuus.

Koska asia ei tullut vielä valmiiksi, esitän saman kysymyksen sinulle: mikä olisi sopiva nimi tulevaisuudessa mahdollisesti yleistyvälle, edellä kuvatulle asumistavalle? Sen lisäksi haluaisin kysyä: Mitkä ovat Eurassa ja euralaisuudessa niitä asioita, arkisiakin, joista kerrot ystävillesi ja tutuillesi ylpeänä