Mietteitä Mielenterveysviikolta

Näin valtakunnallisen mielenterveysviikon päättyessä tartuin kynään minäkin lähimmän työkaverini pyynnöstä. En koe olevani mikään loistava kirjoittaja, vaan olen psykiatrinen sairaanhoitaja, joka jotain tekstejä joskus kirjoittelee.

Mielestäni mielenterveys ja sen hoitaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin fyysisten oireiden ja sairauksien hoitaminen. Sanon vähintään siksi, että ihmisen mielen voidessa huonosti koko ihminen voi useimmiten huonosti. Mitenkään fyysistä puolta väheksymättä uskon, että fyysisestä sairaudesta tai vammasta huolimatta mielenterveys voi olla hyvä.

Vaikka lähes jokaisella suomalaisella on jossain elämänsä vaiheessa haasteita oman mielenterveytensä kanssa, niin jostain kumman syystä mielenterveyteen liittyvät sairaudet koetaan edelleen vaikeammiksi puhua, häpeällisemmiksi ja leimaavammiksi yms. kuin fyysiset sairaudet. Tässä yhteydessä haluankin kiittää kaikkia niitä julkisuuden henkilöitä, jotka ovat avoimesti kertoneet omista mielenterveyteen liittyvistä sairauksistaan ja näin edistäneet avoimempaa suhtautumista asioihin. Toinen kiitoksen aihe mielestäni on, että meillä täällä Suomessa on saatavilla useita erilaisia mielenterveyspalveluja hyvinkin matalalla kynnyksellä. Jo perustasolla on monissa kunnissa ja kaupungeissa tarjolla tietoa, tukea ja apua ym. , kun mielenterveyteen liittyvät asiat mietityttävät. Haastavammissa tilanteissa käytössä ovat sairaanhoitopiirien erikoissairaanhoidon palvelut. Lisäksi on olemassa lukuisia ns. kolmannen sektorin toimijoita, esim. erilaiset yhdistykset. Yhteyttä voi halutessaan ottaa myös anonyymisti ja/tai puhelimitse, mikäli ei halua esiintyä yhteydessä omalla nimellään ja/tai kasvotusten. Suosittelen ottamaan yhteyttä johonkin näistä tahoista, jos oma tai läheisen mielenterveys mietityttää.
Tämän vuoden teemana on kohtaaminen, mikä olisi hyvä muistaa aina, vuoden jokaisena päivänä. Terveydenhuollon näkökulmasta kaikkien ihmisten pitäisi olla samanarvoisia, jolloin kenelläkään ei ole oikeutta loukata toisen ihmisarvoa vaan ihminen on kohdattava ihmisenä. Emme voi tietää millaista elämää toinen ihminen on elänyt/joutunut elämään ja mitä joutunut usein tahtomattaan kokemaan. Emmekä myöskään voi valita sairastummeko vai emme ja kuka tahansa meistä voi sairastua asemasta, ammatista yms. riippumatta. Jokaisella ihmisellä on oikeus ja hän ansaitsee tulla kohdatuksi; aidosti ja oikeasti nähdyksi ja kuulluksi.

Lopuksi toivon kaikille rohkeutta ja voimaa hakea apua itselleen tai läheiselleen sitä tarvittaessa – myös mielenterveysasioissa. Usein kohtaaminen auttaa!

Terveellistä loppuelämää toivottaen elämänsä ensimmäisen blogitekstin kirjoittanut Hanne ja muut Euran mielenterveyspalvelujen työntekijät