Sota-ajan tanssilava

Tanssikielto oli voimassa Suomessa sotavuosina 1939–1944 ja lievennettynä sotien jälkeen vielä vuoteen 1948 saakka. Suomi oli ainoa toiseen maailmansotaan osallistunut maa, jossa tanssikielto oli käytössä.

Tanssikielto tuli voimaan, koska tanssien järjestämistä pidettiin sopimattomana samaan aikaan kun miehiä kaatui rintamalla. Tanssikieltorajoitukset kumottiin suurimmaksi osaksi 30. joulukuuta 1944, mutta ravintoloissa tanssiminen jäi vielä kielletyksi. Lopullisesti tanssikieltorajoitukset poistuivat 9. syyskuuta 1948. Tanssikielto oli kuitenkin edelleen voimassa eräiden kirkollisten juhlapyhien aikana aina 1960-luvun lopulle saakka.

Tanssikiellon voimassa ollessa tanssiminen oli sallittu ainoastaan häiden yhteydessä, jolloin hääpari sai tanssia yhden valssin muiden katsellessa. Kieltoa pyrittiin kiertämään muun muassa pitämällä tansseja tanssikurssien nimikkeellä sekä järjestämällä ns. nurkkatansseja yksityisasunnoissa, ladoissa ynnä muissa sopivissa paikoissa.

Eurassa tansseja järjestettiin Harolassa – metsässä muutamia kymmeniä metrejä sivussa Pähkinistöntieltä. Paikalle oli rakennettu pieni tanssilava, jossa musiikkia soitettiin hanurilla yhden miehen voimin. Nykyisin lavasta ei ole enää näkyviä jäänteitä. (muistitietoa Pentti Kunnaksen kertomana/välittämänä)

Tanssikiellon rikkojia tuomittiin sakkoihin ja nurkkatanssien järjestäjille saatettiin antaa vankeusrangaistuksiakin. Poliisi teki ratsioita nurkkatansseihin, ja monille tanssilavoille vedettiin piikkilankaakin luvattomien tanssien estämiseksi.